MELBOURNE SNAPSHOTS

Sain vihdoin tekniikan ihmelapsena (olen ennen vain painanut väärää nappia kolmesta eri vaihtoehdosta haha)  siirrettyä kuviani iphonestani tietokoneelle, joten tässä muutama otos viime viikkojen varrelta.

Ensimmäinen lauantai-ilta Melbournessa.

Melbourne CBD.

Surkea kuva, mutta tässä näkyy yksi noista keskustan monesta pikkukujasta.

Southbank Melbourne.

Yarra-joki.

Yli 40 asteen helteessä ei mikään helpota oloa (mikäli meri on liian kaukana) niin kuin frozen yoghurt.

Jackass-ilta sveitsiläisen Janinen kanssa.

Australian Open was in town.

Keskustan Federation Square ja tennisyleisö katsomassa miesten finaalia.

Jätskiä Tessan (vaihtarikaveri) kanssa.

Muuten tänne Melbourneen ei kuulu mitään ihmeellistä. Viikonloppu edessä-huomiseksi olemme suunnitelleet piknikkiä läheiseen puistoon ja sunnuntaina suuntaamme St Kildaan (kaupunginosa etelä Melbournessa, josta löytyy myös ranta), jossa on koko viikon kestävä ilmainen kaupunkifestari. Asumme vielä hostellissa (!!) mutta olemme nyt pistäneet lisävaihteen päälle asunnon/huoneen etsinnässä, joten toivottavasti kohta nappaa. Eilen olimme katsomassa yhtä asuntoa, jossa asuu meidän ikäinen kolumbialainen jätkä, ja hänen kämppiksensä muuttaa ulos, joten hän on vuokraamassa sen huoneen. Asunto/huone oli todella siisti ja sijainti täydellinen, joten peukut pystyyn, että saamme sen. Tänään olemme vielä menossa katsomaan yhtä toista huonetta ja huomenna paria lisää, joten eiköhän jostain kohta tärppää. Luulisi, että joku nyt haluaisi kämppiksiksi kaksi pohjoismaalaista tyttöä haha. 

Linn on jo päättänyt, että hän jää tänne Melbourneen muutamaksi kuukaudeksi lisää, ja näyttää siltä, että niin jään myös minä. Pitää vain aloittaa työnhaku, toivottavasti se sujuisi vähän sujuvammin (tuskinpa) kuin tämä huoneenhaku. Suunnitelma näyttää nyt siltä, että olen vielä muutaman kuukauden Melbournessa, jonka jälkeen reissaan hetken (mikäli budjetti sallii) ja kotiin tulen kesäksi :) Olemme tavanneet monta, jotka ovat suunnitelleet olla vain hetken Melbournessa mutta tykänneet kaupungista niin, että he ovatkin päättäneet jäädä tänne. Ja en yhtään ihmettele, tämä on vaan niin kiva kaupunki, ja ilmapiiri niin leppoisa.

P.S. nyt se on tapahtunut.....olen alkanut juomaan kahvia!! (tai lattea mutta on siinä ainakin puolet kahvia)

Mutta nyt viikonlopun viettoon!

Olen löytänyt naamanvääntö kaverin.

Road Trip:TASMANIA

Tasmania, saari, josta mulla ei ollut mitään käsitystä ennen kun tulin Australiaan. Pikkuhiljaa kuitenkin, kuultuani kehuja muilta reissaajilta, mielenkiintoni saarta kohtaan kasvoi kunnes päätin viime viikon maantaina ostaa lentoliput ja käydä omin silmin katsomassa millanen paikka on kyseessä. Ja olen todella iloinen, että lähdin! Mulla kun on aina yhtä vaikeeta päättää asioita, pähkäilin myös tätä asiaa muutaman päivän kunnes ajattelin, että hitto sentään-vaikka lennot vähän maksavatkin ekstraa on se nyt pakko mennä jos vähänkin tekee mieli. Koska sitä nyt muuten vain lentäisi reilulla satasella Tasmaniaan.

Lensin maanantai-illalla Hobartiin, Tasmanian "pääkaupunkiin". Tasmania on siis osa Australiaa, ja asukkaita saarella on reilu 500 000. Hobart, saaren etelä-osassa ja Launceston, saaren pohjois-osassa, ovat Tasmanian isoimmat kaupungit. Lentomatka Melbournesta kesti vain 50 minuuttia. Hobartissa tapasin sveitsiläisen kaverini Janinen ja italialaisen jätkän (Thomas) (johon Janine oli tutustunut päivää aikaisemmin hostellilla), ja tällä porukalla lähdimme tien päälle tiistai-aamuna. Thomas oli suunnitellut road trippiä ja hän oli jo vuokrannut auton, joten kävi tuuri, että Janinen kanssa törmäsimme häneen. Näin vältyin ajamiselta (en vieläkään ole ajanut täällä vasemmanpuoleisessa liikenteessä-paitsi siellä maatilalla lehmien ja lampaiden keskellä hah). 

Hobart lentokoneesta.

En tosiaan hyvin extempore päätökseni takia ollut oikeastaan yhtään tutustunut Tasmaniaan enkä sinne tullessani tiennyt mitä nähtävää saarelta löytyy. Onneksi reissukaverini olivat tehneet tämän puolestani, ja tehneet pienen reissusuunnitelman. Minulla oli aikaa saarella vain 4 kokonaista päivää (joka osoittautui liian lyhyeksi), Janine oli päivän pidempään (hän jatkoi Tasmanian jälkeen matkaa Uuteen-Seelantiin) ja Thomas jäi meidän lähdettyä vielä viikoksi kiertämään. Meillä oli hyvä reissuporukka ja muutenkin reissu oli todella onnistunut, mitä nyt toivon, että minulla olisi ollut edes muutama päivä (tai viikko) enemmän aikaa. Nyt jäi vähän hampaankoloon, sillä en ehtinyt nähdä kaikkia niitä paikkoja, joita toivoin näkeväni. No sellaista se reissaaminen on, ei sitä koskaan voi nähdä kaikkea.

Tasmania on tunnettu upeasta luonnostaan ja monipuolisuudestaan. Sieltä löytyy upeita rantoja, vuoria, sademetsiä ja viihtyisiä pikkukaupunkeja. Jotkut vertaavat sitä Uuteen-Seelantiin, ja sanovat, että se on vähän kun miniversio siitä. Tasmanian itärannikolta löytyy upeita rantoja ja länsipuoli on enemmän villi, sieltä löytyy vuoristoa ja sademetsiä. Me päätimme keskittää reissumme saaren länsipuolelle ja ensimmäisenä pysäkkinä meillä olikin sademetsä vesiputouksien kera.

Tasmanian maaseutua.

Mount Fieldin sademetsä.

Bongattiin muutama söpö wallaby kävelypolun varrelta :)

Russell Falls. (Ei ihan niin upea kuin valokuvissa.En enää luota noihin  matkaesitteisiin-niiden kuvat valehtelee aina...)

Tall Tree-walk.

Kroko/Hai-puunkanto

Hiken jälkeen ajoimme muutaman tunnin ensimmäiselle yöpymispaikallemme, joka oli camping alue Lake St Clairen varrella.  Lake St Clair on osa Tasmanian suurinta kansallispuistoa (Cradle Mountain-Lake St Clair National Park). Pystytimme teltan ja olimme melko hyvin mielin, kunnes siinä yhdeksän aikaa illalla huomasimme, että lämpötila oli laskenut melko reippaasti ja oli ihan pirun kylmä vaikka meillä oli kaikki lämpimimmät vaatteet päällämme . Eihän mulla edes ole mukanani mitään lämpimiä vaatteita (lämpimin vaatteeni on hupparini), joten sain vetää päälleni kolme ohkasta pitkähihastani (niin kuin ne muka jotain lämmittäisi) ja kolmet parit puuvillasukkia ja käpertyä halpaan makuupussiini, jonka olin hankkinut samana päivänä alennusmyynneistä. Siinä sitten makasimme kaikki kolme jääkylmässä teltassa, kenelläkään ei todellakaan mitään olosuhteiden mukaista vaatetusta päällä, hampaat kalisten. Voin sanoa, että oli yksi kauheimmista öistä ikinä. Jossain vaiheessa taisin hetkeksi nukahtaa, mutta siinä kolmen aikaa yöllä heräsin kylmyyteen ja siihen kun opossumi hyppeli teltan päällä, ja oli vain pakko nousta ylös siitä kylmästä maasta (eihän meillä tietty mitään patjaa ollut) ja siirtyä autoon. Auto ei paljon ollut lämpimämpi mutta oi ihana sitä tunnetta kun laitoimme lämmityksen hetkeksi täysille ja sai tunnon takaisin sormiin ja varpaisiin. Aamulla juttelimme yhden pariskunnan kanssa, jotka olivat parisen viikkoa telttailleet Tasmaniassa ja he myös sanoivat, että se yö oli poikkeuksellisen kylmä. Ja infotaululta näimmekin myöhemmin, että yöllä oli ollut 0 astetta (!) Ei ihme, että oli vähän palellut. Ei siis mikään mukavin ensimmäinen telttayö (sanoimmekin jo aamulla heti sen jälkeen, että seuraavat yöt menemme hostelliin nukkumaan), mutta jatkoimme kuitenkin telttailua, ja onneksi seuraavat yöt olivat huomattavasti lämpimämpiä.

Maisemia ajomatkan varrelta.

Lake St Clair iltahämärässä.

Tuota telttaa en jää kaipaamaan.

Jääkylmän yön jälkeen oli ihana päästä liikkeelle, ja päivästä tulikin todella lämmin ja aurinkoinen. Meillä oli todella hyvä tuuri ilmojen suhteen-Tasmaniassa ilma kun voi olla todella vaihteleva ja kesällä myös usein melko kylmä. Viimeisen päivän aamupäivää lukuunottamatta saimme nauttia auringosta ja lämmöstä joka päivä. Lake St Clairen ympäri teimme 4 tunnin kävelyn ylös vuoristoa ja näimme matkanvarrella hienoja maisemia. Ainoa näky, josta en niinkään pitänyt oli iso musta luikerteleva Tiger-snake, jonka päälle olin astua kävelypolulla. Tiger-käärme on Tasmanian myrkyllisin käärme, ja sen nähtyäni olin niin vainoharhainen, että aina kun joku lehti tai varjo liikahti maassa sydämeni otti ekstra pompun. Toiseksi viimeisenä aamuna näin paikallisessa sanomalehdessä artikkelin joka kertoi miten Tiger käärme oli luikerrellut sisään yhteen telttaan ja purrut telttailijaa jalkaan. Onneksi mulla oli sen luettuani ainoastaan yksi telttayö jäljellä :D Muuten näimme matkan aikana paljon söpöjä villieläimiä mm. wallabejä (ns.minikenguruita), enchidnoja (paikallinen siili) ja pingviineitä. Valitettavasti kun Tasmanian teitä pitkin ajaa tulee about joka viides minuutti vastaan tien varressa jonkun eläimen raato. Meilläkin oli pari läheltä piti-tilannetta kun ajoimme illalla pimeässä (jollon ne liikkuvat), mutta onneksi vältyimme ajamasta minkään päälle.

Alla kuvia vaelluksesta Lake St Clairen ympäri.

Puolessavälissä meidän parin tunnin nousua.

Taustalla Mount Rufus, jota emme kuitenkaan lähteneet kipuamaan ylös.

Söpö Echidna, joka koitti piiloutua kolmelta innokkaalta paparazzilta :)

Lake St Clair.

Iltapäivällä jatkoimme matkaa länsirannikolle ja seuraavan yön yövyimmekin rannalla. Pystytimme teltan ihan rannan viereen (ympärillä loikki wallabejä), ja oli aika upea tunne olla niin luonnon keskellä ja nukahtaa meren ja aaltojen ääneen. Seuraavana päivänä menimme ekaksi leikkimään hiekkadyyneille ja sen jälkeen matkamme jatkui saaren pohjoisrannikolla olevaan Stanleyn pikkukaupunkiin. 

Auringonlasku Ocean Beachillä.

Ocean Beach.

Hiekkadyyneiltä.

Illan valokuvaus-sessio Stanleyssä.

Olimme tähän mennessä elänneet leivällä, nuudelisopalla, hedelmillä, purkkikeitolla ja porkkanoilla, joten päätimme illalla hieman venyttää bujettia ja mennä ravintolaan syömään. Tämä oli vaan pakko mainita siksi, että söin siellä maaaailman parasta kala/äyriäis-keittoa. Nam nam nam! Nyt ymmärrän miksi Tasmania on tunnettu merenelävistään. Sen jälkeen menimme pienelle kävelylle rannalle (jossa näimme muutaman söpön pikku-pingviinin) ja yön telttailimme jälleen rannan kupeessa.

Viimeisenä aamuna heräsimme vesisateeseen, mutta päivän aikana ilma selkeni ja saimme taas nauttia aurinkoisesta päivästä. Lähdimme herättyämme ajamaan rannikkoa pitkin takaisin Launcestoniin (josta otin illalla bussin kohti Hobartia, josta lentoni lähti seuraavana aamuna), ja matkan varrella pysähdyimme vesiputouksilla ja yhdellä rannalla.

Onneksi Tasmanian teillä ei tule paljon autoja vastaan niin voi harrastaa tällaisia photoshoottejä :)

Lisää vesiputouksia.

Ranta pohjoisrannikolla.